Kisa käydään pareina/joukkueina, joten mistähän löytyisi lähin vapaaehtoinen? No GA:n pojat ei ainakaan saa tätä kalenteriin, lähtiskö naapurin Aki, Atqsin kantava voima. Aki oli kerran ollu juoksemalla 4h rogan, joten vastaus tuli nopeasti, että mitä jottei. Siitähä se sitten lähti, ilmottatuminen sisään niin ei voi enää perua.
Yritin vahvasti siirtää koko kisaa mielessäni eteenpäin... "kyllähän tässä vielä ehtii valmistautua". Geoparkin jälkeen alkoi hienot kelit ja treenaaminen oli väsynyttä. Akin kanssa sivuttiin kisaa tonttiemme välisellä kivimuurilla aina silloin tällöin kun pihalla satuttiin olemaan. Ei hätää, katotaan sitten lähempänä, huoh... Kisaviikolla muutama palaveri ja päätös, että lauantaiaamuna ehtii kyllä paikalle ja eihän se haittaa vaikka vähän myöhästyy lähdöstä. Päätös oli myös, että juosta ei ollenkaan paitsi, jos kävely on hankalaa. Erillaisia lenkkareita mukaan reput ja ruokaa, kyl se siitä. Treeneiksi Aki veti parit Oulurastit juosten ja mä pyörällä ti ja ke ennen kisaa (mulla ekat suunnistukset sitten toukokuun).
Suunnittelu: Paikalla 9.10 eli vähän sen jälkeen kun kartat sai. Aamun aikataulu piti ja lauttaan mahtu, joten ei ongelmaa. Suunnitelman tekeminen on se tämän lajin suola eli miten kerätä mahdollisimman paljon pisteitä, mahdollisimman vähällä matkalla? Mitkä rastipisteet on hyviä yölle? Pro meniöistä poiketen, meidän suunnitelma perustui pehmeään rullamittaan ja fiilikseen.
 |
| Etualalla Pro, takana me |
Kisa:
Hässäkäksihän se sitten meni. Akin minijuomareppu oli tosi mini ja omakaan ei ollut suurensuuri, joten energiaa ja varusteita mukaan suhteellisen vähän. Trikoot päälle ja vaseliinit sinne... taas on sXy olo. Kengiksi valitsen jostain syystä Salomonin S-Labit (Kun ne on niin mukavat), sen suuremmin miettimättä kisan luonnetta. Ruokaa ja juomaa vielä ja juuri ja juuri ennen lähtölaukausta lähtökarsinaan. "Tuol on joku taulu, jossa jotain kisoihin liittyvää, ei varmaan mitään tärkeetä..." ajattelin ja sitten lähtölupa tuli ja lähdettiinkin...väärään suuntaan... no ei paljon, ei lasketa pummiksi ;-).
 |
| Läskit liikkeillä |
Toki sade oli alkanut noin 4h sitten / energiaa oli mukana liian vähän / Akilla vain lyhythihainen paita (minulla sen päällä hyvin ohut tuulitakki, joka oli läpimärkä) eli säätiedotuksen lupaama pieni sade klo 13-15 välillä voisi jo loppua ja tai toi seuraava ukkoskuuro häipyä, on nimittäin hieman KYLMÄ. Lisäksi juomme ehkä liikaa tai satava vesi imeytyy kehoomme, koska harkitsemme suunnistusseuramme nimen muuttamista OK Prostataksi. Juomapisteellä tarkistan jalat, kun hiekkaa/neulasia yms. tauhkaa tuntuu siellä olevan enemmän kuin liikaa. Yllätyksekseni vasemman jalan kantapään takaosa on yhtä isoa rakkoa... no tuntuhan se, mutta samanlainen se oli Geoparkissakin ja silloin siellä ei ollu mitään. Rakkolaastarin laittaminen märillä käsillä vesisateessa ei toimi, pakko jatkaa näin.
Seuraavaksi olisi ollut sen ilmoitustaulun lukemisesta hyötyä... "Mehän oikastaan tosta rannan kautta vai mitä?" "Tottakai, ei me ny teitä kierrellä, ny suunnistetaan". Näillä fiiliksillä päädyimme sonnilauman laidunmaan laitaan. Kaverit oli hyvin innoissaan meistä ja yksi "innostunut sonni" veti pukkilaukkaa sähköpaimenen takana... "Kierretään aitaus, ei me ny takas mennä, ei tää voi olla paha". Tetsaamme ojanpohjia myöten pitkän rantalaitumen, sitten uusi kierros lintutornille ja kiertäen tasaisin tielle. Nyt huomaamme sen, josta ilmeisesti oli maininta siellä ilmotustaululla... Suora / sallittu reitti rastille pellon poikki... niin...
Rastin jälkeen huono kenkävalinta alkaa tuntua, kun taival jatkuu soratietä pitkin... pohja on ihan liian ohut tähän lajiin ja sattuu tasan joka askeleella. Parin rastin kautta ehdimme kuin ehdimmekin lähtöpaikalle ennen täydellistä pimeää (ei ollut nimittäin lamppuja mukana) n. klo 23.20. Takana n. 52km taivalta ja taskussa todella paljon pisteitä (1120). Alkuperäisestä aikataulusta ollaan 1h 40min edellä.
Suoritamme kamojen vaihdon, lämmin suiku tekee hyvää ja aloitan rakkojen paikkailun. Ei hirveen hyvältä näytä ja väsyneenä en tajua laittaa laataria myös jalkapohjaan ja päkiöiden väliin, jotka tuntuvat erittäin aroilta (mutta rakkoa ei vielä näy). Toiset kengät laitan kuitenkin, vaikka ei ne enää paljon auta. (ja nekään ei ole tähän lajiin soveliaat...). Akikin saa lämmöt päälle ja vihdoin kahavia. Ruokaa koneeseen, lepoa ja 10min unet. ja taival jatkuu 00.40.
Ennen taukoa homma tuntui tylsältä, "tää homma on nähty". Pimeään, sateeseen yöhön sukeltaminen tuntui aluksi vastenmieliseltä, mutta kohta jo mielenkiinto palasi. Yösuunnistus on aina haasteellista ja vaihdoimmekin yhden hankalannäköisen 80 pisteen rastin kahdeksi helpommaksi 40 pisteen rastiksi (71-88-75 vaihdetaan 71-44-43-75). Yö sujuu hyvin, vaikka etenemisvauti on hidas. Pientä hapuilua rastien kanssa mutta edelleen ilman mitään sen suurempaa ongelmaa rastit löytyy. Aamun alkaessa hieman sarastaa, hienot maisemat tekevät vaikutuksen ja yksi n. 15min pummi, kun kävelemme n. 5m päästä rastin ohi. Vihdoin myös "sepemäinen" perusrasti eli kahlaamalla mentävä rantakivikkoon hieman "syvemmälle".
n.klo 5.30 aamulla on pakko tunnustaa Akille, et nyt ei enää pysty, nimittäin astumaan kunnolla. "Tää on ihan teputtelua, haetaan noi pari matkalla maaliin ja se on sitten siinä". Ketuttaa urakalla, koska piirretty reitti olisi ollut ihan kierrettävissä ja muutaman ylimääräisenkin olisi vielä ehtinyt. Aki oli hyvässä hapessa ja itselläkään ei ollut mitään muuta ongelmaa (metsäkävely vielä OK, mutta tiellä ei pysty). Toisaalta päivä on valjennut ja homma on taas suhteellisen tylsää (parhaat maisematkin on jo nähty). Viimeisellä rastilla ote herpaantuu ja emme katso ojia tarpeeksi tarkasti. VIHDOIN oikein kunnon pummi. Palaamme takaisin isolle polulle ja aloitamme alusta. Vihdoin rasti löytyy ja sitten enää viadolorosaa maaliin. Maalissa 19h 27min ja 29sek lähdöstä ja 1490 pistettä. Mahdollisuus olisi ollut kerätä 1720 pistettä, joten ei voi olla tyytyväinen.
Suihkun lälkeen kartoitan rakot: vasen kantapää takaosa iso, kantapään alla iso, päkijöiden välissä iso, kolme varpaiden väliä ja kaksi kynttä mustana.. oikea päkijöiden välissä iso, yksi kynsi mustana --> ehkä kannatti kuitenkin lopettaa. Ja eipä ne Akin jalatkaan ilman rakkoja selvinneet.
Nopeat heipat kisajärjestäjille, koska huomaamme, että klo 9 lautalle ehdimme juuri ja juuri. Olimme siis tasan 24h Hailuodossa.
Seuraavana päivänä Akilta tulee viesti "Katoppa Harri tulokset, ei se ny niin huonosti menny ku tuntui
. 24h sarjoissa kaikki joukkueet mukaanluettuna sijalla 15/47 ja omassa sarjassa 5/8.
Laskin karttapaikasta matkat, eka kierros 51.4km ja toka 25.6km. 77km total."
No ei paha. Ei tästä kumminkaan mikään lempilaji tullut, kyllä seikkailukisat on mukavampia. 5 päivän rakkojen paratelun jälkeen tuntuu jo paremmalta, kisan jälkeen olin varma, että ei koskaan enää. Jos joskus lähtee uudestaan niin tässä muistilistaa
1. Lue jonkun kokeneen ohjeet kenkävalinnasta
2. Voi lähteä myös retkimeiningillä, isommat reput ja paremmat eväät
3. Joskus voisi lukea kaikki ohjeet ja tehdä muutenkin ennakkotiedustelua (= pitää korvat auki)
Ehkä nyt sitä on viisaampi, kun vihdoin myönnyin ja menin optikolle. Ei ne kaikkien seurojen printterit olleetkaan epäkunnossa...
Seuraavaksi sitten seikkaillaan Extremely Lost In Kajaani GA:n perustiimillä syyskuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti