Ihan pientä säätöö vaan...

44 päivää 10 tuntia ja 42 minuuttia Geoparkin lähtöön ja säätäminen on alkanut.

Toukokuussa on sattunut ja tapahtunut paljon jopa minun mittakaavassa. Kiire on ollut koko ajan ja tarinaa en ole ehtinyt kirjottaa. Nyt sitten kaikki yhdessä paketissa.

Tarina on pitkä joten se oli jaettava osiin (kertomuksen kuvat ja kommentit Jukka Tienhaara, Tykinkuula ja Tapani Launonen)

Prologi: Tästä se kaikki alkoi
Wappu viihteellä, mutta sitten treenien pariin. Wappupäivänä pitkähkö lenkki olotilaan nähden sujuu varpaiden paletumista ja oksaa vastaan käydystä taistelusta huolimatta hyvin. Pyörä toimii, ilmeisesti viimeisen kerran...
Seuraavana päivänä tervehdin sadetta ilolla ja saan naapurinkin mukaan pyöräilemään rasteille Syynimaalle. Rasteilla sen verta hukassa (kauden eka, muttei vika 180astetta väärään suuntaan...), että rankaisulenkki Ruskotunturin kautta kotio... Eka nousu hyvä, puhtaasti ylös, toka ei, puuskuttaen jää vajaaksi. Happea, voimaa peliin ja tuttu lopputulos riks raks ketjut poikki. 15 min ähertämisen jälkeen naapuri lähtee kotiin. Väännän vielä 30min rikkoontuneella korjausvälineellä ketjuja kasaan kohmeisilla sormilla sateessa "tunturin" huipulla. Ollaan asian ytimessä! Vihdoin n. 45min yrittämisen jälkeen ketjut "kunnossa" ja kotio. Tää on hienoo!

Luku 1: Rastirallia
Viikonloppu hurahtaa rasteillen (hei, mähän osaan jopa juosta) ja muussa hässäkässä. Maanantaina pyöräsuunnistuskauden aloitus. Matkalla Lämsäjärvelle tulee mieleen, niin onnistuikohan se korjaus ja samantien riks raks, eipä tainnut. Taluttaen kisapaikalle ja korjausvälinettä lainaan...

"Seikkailu-urheilija Valasma Gappy Adventuresta näytti meille miten katkennut kettinki korjataan. Tai lopunviimein ainaki hyvä yritys" 

Yleisölle demostroidessa korjaus onnistuu varmasti (NOT!) Kuitenkin luulen näin käyvän, mutta tunnin päästä korjattuani ketjuja reitin varrella useaan otteeseen ja saapuessani ne kädessä maaliin olen hieman eri mieltä. No vielä kerran ketjut kasaan ja kotio. Samantien kotona uudet ketjut paikalleen hirveät säädöt, että saa vaihteet kohdalleen, enää noi ei petä mua. Tiistain rasteilla Tykinkuula houkuttelee helatorstaiksi ajelulle Isokankaalle, no mikä ettei, onhan mulla uudet ketjut!

Luku 2: Pre Muddy-X
Torstaiaamu ei valjennutkaan aurinkoisena kuten se lupas vielä tiistaina. Eli sateessa kohti Isokangasta kolmen miehen voimin. MAKIA 4 tunnin reissu! Sadetta ei sitten tullutkaan kuin nimeksi. Jonon jatkona olin ja hieman liian kovaa välillä mentiin juurakossa, mutta pikku hiljaa paremmin. Lopussa pieni notkahdus, kun intopinkeenä unohtaa taas syödä tarpeeksi. Pienet vaihteet ei mene päälle, mutta ne ei haittaa kuin ihan hitaimmissa kohdissa ja lopun hapotuksessa. Isokankaan sigletrackit on vaan niin hienoja, että kaikki tuntuu silti hyvältä. Tulihan myös nähdyksi, että kyllä on Oulussa ainakin yksi mies, joka pukkailee oksia tykimmin kuin minä :-) ja putoaa sitä pitkoksilta muutkin. Tästä on hyvä jatkaa Muddy-X:ään parin päivän levon jälkeen ja fillarin vaihteita vähän fiilaten.

Isokankaanjärvi

Luku 3: Muddy-X
Äitienpäivä ja 4h pyöräkisa Hailuodossa. Alkuun tuntui mahdottomalta yhtälöltä, mutta ymmärtäväisen vaimon ja tiukan aamu-aikataulun ansiosta mukana oltiin. Toki lähtöpaikalla vasta 25min ennen lähtöä, mutta sehän ei haittaa, vai haittaako?

Säätöö, säätöö, ehtii, ehtii

Nopeat valmistelut ja suunnitelmat (= ei suunnitelmaa) ja lähtöviivalla GPS päällä klo 11.

Mihinköhän tuo yks kaveri on menossa?

Lähden "ovelasti" eri suuntaan kuin muut (tai samaan kuin kisan voittaja) ja heti huomaan vaihteiden säätöjen menneen huonompaan suuntaan. Hiekassa ja ylämäessä on oltava etuvaihtajasta keskiratas päällä muuten vaan rutisee. Tätä surkuteltuani huomaan olevani hukassa, jep 2min lähdöstä, oon mä vaan hyvä!
Pienen itsensäkasaamissession se vaatii, mutta kohta taas kartalla ja matkalla. 40min kohdalla pari rastia haettuna ja kyllä, siellä se rasti on Sepemäisesti "rannassa". Eli kuivat tossut is history (kun ei löytynyt koko Oulun kaupungista koon 46 Gote-tex kenkiä...). Tästä se lähtee...
Matkalla valitsen reitiltä sen varman kantopätkän, nyt on seikkailufiiiiiliiiss. Mutta kuinka käykään, mies putoaa vauhdissa kartalta ja tarvittavat polut jää kauaksi taakse. No pyörä kulkee ja suunniteltu reitti pitenee...
Kisan puoliväli eli 2h takana. Tuo reitin pidennys toimisi, ellei tulisi jatkuvasti näitä 10min pummeja, tana!
2h 30min takana, Jääpä paljon pisteitä hakematta, mutta toisaalta näillä vaihteilla ei "keskidyynien" alueelle ole asiaa, kuten äskeinen dyynikohta todisti. Valitsemani reitti on mukava, suolta pääsee suoraan hiekalle lämmittelemään, Sepe on ajatellut kaiken valmiiksi.
Reilu 3h takana. Luulin, että voisin vielä ehtiä majakan 9p, ja 10p bingorastin kautta maaliin ajoissa. Epäilyttää, koska tie on tällä hetkellä = oja.
Majakalla ja 35min jäljellä... suoraan maaliin ajoissa ja huono sijoitus vai bingo myöhästyminen ja vielä huonompi sijoitus? Uinti on jäänyt reissulla vähiin, vaikka syvällä on kuljettu, joten bingoa metsästämään.
Jossain siellä ja 20 min jäljellä... Ei näy rastilippu, ei hahmotu ilmansuunnat ja järvet, ei tiedä mihinpäin uis. Maalia kohti siis hieman pettyneenä, odotin niin kovasti, että ainakin nivuset kastuu tällä reissulla, mutta ei niin ei. Ja se syöntikin taas unohtunu, siksi siis päässä viiraa (tai siis...).
11min myöhässä, maalissa ja taatusti viimeinen sija! Tästä on hyvä jatkaa lauttaa odottamaan 1,5h. No mukkia naamariin ja hyvin menee... Muddy-X oli taas maineensa veroinen ja Hailuodon maisemat ja polut vaivan arvoiset.

Luku 4: Pikku palauttava korttelipyöräsuunnistus
Sataahan se taas, kun maanantaina päätän pienen mietinnän jälkeen kipasta pyörärasteille Takkurantaan. Reidet on jumissa, mutta yllättävän hyvältä tuntuu. Noh, pikku 45min keikka venyy 1h 25min kunnon tetsauskeikaksi. Nyt kastuu nivusetkin! Namia! Ihan en niin paljon oikonut kun Tykinkuula blogissaan kertoo tehneensä, mutta hyvän matkan miehen vanavedessä uin. Olishan varmaan parempiakin reitinvalintoja ollut tarjolla. Nyt on niin draivi päällä, että vielä piti vetää yks suunnistuskeikka ennen viikonlopun reissua ja treenivapaata.

Luku 5: Piste
Viikonlopun salibandyn (eka kerta 15 vuoteen=takareisi revähti) ja matalanmestan leirin jälkeen oli aika palata arkeen. Taas pientä fillarin säätöö ennen lähtöä (esim. pitää tyhjentää renkaista vedet viime reissulta) ja lähtöpaikalle ilman eturengasta, joka jäi kiireessä varastonnurkkaan. Kiireellä kotio takas ja pienen säädön jälkeen matkaan ja kohti uusia seikkailuja...

Tällä kertaa Harri Valasman pyörän huoltokoulussa tutustuttiin levyjarru tekniikkaan. Mitähän ensikerralla, vain Harri voi tietää tai sitten ei ja todennäköisesti ei!!!