Vime vuoden kisakertomus

Gappy Adventure Arctic 24 kisassa 16.-17.7.2010

Tämä on oma kertomukseni kyseisestä tapahtumasta. Muut tiimin jäsenet voivat olla eri mieltä tapahtumista ja se heille suotakoon J

Tausta:

Kaikkihan lähti jo kesäkuussa 2008, kun minun ja vaimoni 80-vuotisjuhlissa Janne haastoi porukkaa mukaan Tukholman maratonille 2009. Siinä sitä tuli hieman nousussa luvattua, kuten teki myös Jokke. Talven aikana porukka kasvoi niin, että maratonille lähti Gappy Express tiimi: Janne, Jammu, Tane, Pete, Jokke ja meikäläinen. Kaikkihan sen läpi pääsivät, mutta itselle se oli hieman liian lyhyt matka, varsinkin kun lähtö epäonnistui ja katujuoksu alkoi v***** noin 100m juoksun jälkeen J.

Piti siis keksiä jotain muuta ja kesällä eksyin Arctic 24 Racen kotisivuille. Tämä se on! Jokke oli heti mukana ja muutakin porukkaa ilmaisi kiinnostuksensa. Parhaimmillaan meillä oli yli 2 joukkueellista porukkaa mukana. Sitten alkoi porukkaa karista, Jokke sairastui pahasti ja hetken aikaa reissu oli aika huteralla pohjalla.

Joululomalla Joken kanssa päätettiin kuitenkin osallistua ainakin yhdellä joukkueella, olihan Tane varmasti mukana ja Joken sairauskin jo jotenkin hallinnassa. Kun sitten ilmoittautuminen avautui helmikuussa, varmistui, että vain yksi joukkue saadaan kasaan eli minä, Jokke ja Tane. Pääsiäisenä varmistui myös se, että Jokke ehtii kuntoutua täysin, joten viimeinenkin epävarmuus oli poissa.

Treenit:

Jokke ja Tane treenailivat Järvenpäässä, eivät paljon, mutta kuitenkin. Molemmilla on työ jossa pysyy peruskunnossa, toisin kuin minulla. Kesällä pojat aloittivat yhteiset maastopyörälenkit.

Itsellä talvi meni taas kössin parissa, mutta treenaaminen oli erittäin vähäistä (2-3krt/vko). Hiihto jäi muutamaan kertaan ja samoin salikäynnit. Töissä oli todella kiire ja yrittäjän vastuu painoi.

No, onneksi alkoi suunnistuskausi ja päätin, että käyn kaikki mahdolliset Oulurastit ja kisat ennen Arcticia. Näin myös tein ja jonkinlaiseen kuntoon pääsin. Suunnistustulokset olivat huonoja (yleensä ihan viimeisten joukossa, tosin Jukolan viestissä sija 371, tosin hyvien joukkuekavereiden ansiosta) ja vanhaa kilpaurheilijaa risoi. Lohduttelin itseäni kuitenkin seuraavilla faktoilla: 1. En ole kestävyysurheilijatyyppiä (=olen läski 180cm/lähes 100kg, suunnistajan kaupasta pitää ostaa varusteet XXL koossa, kun normaalisti riittää XL tai joskus jopa L ja ameriikoissa M) 2. Minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa eli kun putoan kartalta ei ole hajuakaan missä on etelä tai pohjoinen 3. Sunnistuskokemusta mulla on 2 kesää, jos ei lasketa niitä viittä kesää 30v sitten.

Pyöräsuunnistus tuli myös kesän mittaan tutuksi ja 3-4h treenit metsässä antoivat tunteen, että voisihan tuon kisan läpikin päästä.

Varusteet:

Varusteet ja niiden hankkiminen on hauskin osuus seikkailukisaan valmistautuessa. Siinä on vain yksi ongelma à rahaa saa palamaan vaikka kuinka paljon. Toisaalta myöhemmin tuli todistettua, että näihin homma myös voi kaatua todella helposti.

Maastopyörä, kevyt juoma/varustereppu, maastojuoksu- ja pyöräilykengät, kevyt vedenpitävä takki jne. Sivuostoksena kanootti varusteineen jne. Ei siis halpa keikka, mutta toisaalta kaikki kamat tulevat tarpeeseen myös tulevilla vaellusreissuilla.

Reissu:

Keskiviikko 14.7.

Illalla puhelinpalaveri, jotta kaikilla on ainakin kaikki pakolliset varusteet ja generoimani lista muista tarvittavista tavaroista mukana. Olisi pitänyt varmaan konsultoida jotakuta asiantuntijaa varusteiden suhteen, nyt on jo myöhäistä. Katkonainen yö, ei oikein nukuta.

Torstai 15.7.

Tane, Jokke ja Joken perhe tulevat aamukoneella Ouluun, Joken tekemä melontapenkki ei. Se tarvitaan kisaan, joten on odotettava seuraavaa konetta (klo 14). Aikaa siis suorittaa joukkueen ainoa melontatreeni eli 20min Oulujoella. Ei suju kovin hyvin, mutta paljon paremmin kuin kuvittelin (=ei kaaduttu). Melontatreenin jälkeen on aikaa vielä shoppailla mm. suojalasit, pyöräilykypärä, pyöränkorjausvälineitä ja lopuksi tärkein eli tiimipaidat (jotka alun perin piti tulla hovitoimittajalta eli Jannelta, mutta mieshän unohti).

Melontapenkki suvaitsee saapua seuraavalla koneella ja matka kohti Muoniota voi alkaa. Perheet jäävät Ouluun jännittämään gps seurannan kautta. Matkalla on aikaa soittaa Jannelle ja muistuttaa unohtuneista tiimipaidoista.

Illalla kamojen pakkausta Tanen vanhempien luona, jossa meillä on loistava majoitus ja ruuat. Meillähän on melkein kotikenttäetu, koska Tane on hiihdellyt aikoinaan (25v sitten) lähes kaikki alueen ladut läpi. Myös reitistä paljastuu hieman tietoa, kun katselemme läpi alueen karttoja.

Pyörät viedään illalla vielä Muonion keskustaan kisaohjeen mukaan. Huomaamme, että aamulla pitää vielä käydä kaupassa täydentämässä varastoja. Hieman on myös epätietoisuutta mitä saa pyörille jättää ja mitä pitää olla koko ajan mukana, no ehkä huomenna selviää.

Loppupakkaukset, saunaa, iltapalaa, keskittymisjuoma ja nukkumaan klo 0.30.

Perjantai 16.7.

Herätys klo 6, suurin piirtein hyvät unet, mietityttää, jännittää… Aamupalaa, kamat kasaan ja menoksi.

Jerishotellilla on jo säpinää, kun saavumme 7.40. Suurin osa joukkueista tuntuu olevan jo paikalla. Ilmoittaudumme ja saamme kisamateriaalin ja reittikirjan. Huh näyttää pahalta, kilpasarjat ihan hirveeltäei saakeli, mihin sitä on oikein ryhdytty. Pakolliset varusteet ym. selvitetään ja äkkiä Muonioon autolla. Pyörien lopputuunaus (=geelejä + korjaustarvikkeita kiinni runkoon) ja kaupasta suklaata, ruisleipää ja kahvia yötauolle.

8.40 takaisin Jerishotellilla. Melontapenkit ja huoltokassit oikeisiin paikkoihin. Kapteenien kokous klo 9, jonka jälkeen saadaan GPS laitteet. Viimeiset tuunaukset varusteisiin ja lähtöpaikalle. Tavataan reissun ainut tuttu (=Anu, tuttu suunnistus ja kouluajoilta mulle ja Tanelle). Lähtöpaikalla tunnen olevani väärässä paikassa. Kaikki muut ovat sporttisia urheiluhulluja (”kuivan kesän oravia”), meitsi vain hullu. Tane ja Jokke sulautuvat porukkaan paremmin. Vähän rauhoittaa kun näen yhdellä toisellakin osallistujalla hieman vatsankumpua. Tavoite on joukkueellamme selvä: Kisa läpi hyväksytysti, ilman sakkoja, ajalla ja sijoituksella ei väliä.

10.00 Lähtö, saamme prologille kolme suunnistuskarttaa joissa yhteensä 6 rastia. Yritän ehdottaa, että jakaannumme (kuten kaikki muut joukkueet), mutta Jokke ja Tane epäilevät suunnistustaitojaan (joita ei siis ole, koska kumpikaan ei ole nähnyt ikinä suunnistuskarttaa, vain vaelluskarttoja). Aloitamme siis taipaleen kimpassa, mutta ykkösrastin jälkeen pojat huomaavat, ettei tämä nyt niin vaikeata ole. Päätämme, että minä haen hankalimman ja kauimman rastin no 4, pojat hakevat 2,3 (jotka ovat helppoja) ja 5/6 kohdalla nähdään. Haen nelosen suoraan ja päästyäni vitoselle Tane viittelöi kauempaa tulemaan luokseen. Vitonen on haettu ja Jokke on juuri tulossa kutoselta. Ei muuta kun melonnan lähtöön, jossa olemme, ylläty yllätys, viimeisinä.

10.45 Melonnan (23km) lähtö ei tiedä hyvää. Meille on jäänyt kisan surkein ”jolla”, Tanen liivit ei meinaa mahtua päälle ja huomaamme, että meloja onkin kolme (treeneissä meloja oli vain kahdelle). Ei muuta kun vesille, Jokke keulaan, Tane keskelle ja meikä kapteenina perää pitämään eli ohjaamaan. Kiikkerä kanootti meinaa heti kaatua, muttei kuitenkaan, vettä tulee kuitenkin sisään jonkin verran ja tossut on kaikilla märät. Minkäänlaista äyskäriä ei ole, joten matka jatkuu vaahtopäiden keskellä Jerisjärvellä kohti ekaa koskea. Muut tiimit eivät ole kaukana, muutama ihan näköetäisyydellä, joten kyllä tämä tästä. Ennen koskea kanootti meinaa kaatua useamman kerran ja tasapainoa on vaikea pitää. Vähän mietityttää mitä tapahtuu jos ollaan nurin keskellä järveä.

Eka koski menee läpi jotenkin eli kiven kautta kierteellä ihmeen kaupalla pystyssä pysyen. Hieman järveä ja toinen koski, jälleen selviämme tuurilla läpi ja samalla ohitamme pari joukkuetta, jotka uivat. Tätä olisi voinut harjotella enemmän, edes kerran J. Yksi koski onnistuttiin menemään puoliksi perä edellä…. Kanootti ei ole tehty näin tukevalle perämiehelle, koska jokaisessa koskessa kanootti osuu minun kohdalla pohjaan. Hiljalleen homma alkaa sujua ja kanootti pysyy paremmin pystyssä. Voidaan keskittyä melontaan ja koskissakin toiminta saadaan oikeanlaiseksi tai edes sinnepäin. Pitää muistaa, että en vilkuile taakse, silloin keinahtaa pahasti.

12.50 Melonta toimii, vihdoin keksittiin, että kanootti kulkee suoraan silloin kun Jokke ja Tane melovat toiselta ja minä toiselta puolelta. Torasjärven ja Olosjärven välisellä kannaksella saadaan naisjoukkueita kiinni, kun Jokke kantaa/vetää kanootin läpi nopeasti. Minä ja Tane yritetään pysyä mukana, koska kanoottia ei sääntöjen mukaan saa vetää! Olosjärvellä on mukavaa, kanootti on eka kerran tyhjä ja mulla ei ole jalat vedessä ja ohitetaan yksi naisjoukkue. Karttalaukun otan veneen perästä, missä se on uinut alkumatkan, milloin sisä- milloin ulkopuolella. On aika suunnitella illan taktinen veto eli löytyykö Olosjoen ylitykseen paikkaa à löytyyhän se J.

14.30 Melonta ohi, energiageeniä huuleen, pyöräilykamat päälle ja menoksi. Karttalaukku ei ihan ollut kestänyt vauhtia veden alla, joten osa kartoista märkiä. Onnistun kuitenkin laittamaan kartan pyörän karttatelineeseen. 15.10 voi voi yhdellä joukkueella on hajonnut fillarin takavaihtaja ja yksi kolmesta joutuu lähtemään pois, tätä ei toivoisi kenellekään (onneksi meillä on satsattu välineisiin J). Kaksi kavereista kuitenkin jatkaa kilpailun ulkopuolella. Pyöräily ei suju, se ei ole meidän vahvin puoli. Jalat hapottaa jo ekassa nousussa. Kakkosrastin jälkeen suunta on kohti Olosta. Vielä menee pienet ylämäet pyöräillen, vaikka joudumme jo kävelemäänkin. Maasto on vaihtelevaa hiekka/metsäautotietä.

15.45 Kolmosrasti Oloksen alla 11km pyöräilyn jälkeen, joku kärkijoukkueista tulee jo juoksuosuudelta, ei perhana, ei voi uskoa todeksi. Vauhtimme ei siis ole päätä huimaava, mutta eteenpäin. 9,5km juoksuosuus alkaa nousulla Oloksen huipulle. Päätämme alusta asti kävellä kaikki ylämäet, juoksu jää tasaselle ja alamäkiin, jos maasto sallii.

16.10 Oloksen huipulla, nousu sujui hyvin. Keli on hieno ja näkymät myös. Tarjoudumme ottamaan kuvan naisjoukkueesta, jos he ottavat meistä ja kuvat otetaan. Matka jatkuu suoraan alamäki rakan läpi kohti viitosrastia. Varovaista menoa, mutta tulemme suoraan rastille ja sitten kohti kuutosta. Naisjoukkue menee taas meistä ohi, mutta selkeästi tekevät pummin, kun katoavat polkua eteenpäin ylämäkeen, me lähdemme suunnalla alamäkeen kutoselle. Kutonen löytyy ja samalla täydennämme vesivarastot järvestä. Paikalla olevilta ”elämäntapa gooteilta” kuulemme, että olemme 13. joukkue. Jatkamme matkaa ja pummanneita joukkueita tulee vastaan (tämä tuntuu suunnistajasta aina niiiin hyvältä).

17.45 Takaisin pyörillä, loppuosuus juoksusta sujui mukavasti, joskin vähän tuntemuksia jaloissa. Alkaa päivän viimeinen osuus eli pyöräily 43,2km. Alkuosuus on oikein mielenkiintoista maastopyöräilyä eli poluja ylös ja alas. Kasirastin jälkeen pieni moka, kun kartalla ollut ura onkin moottorikelkkaura suolla, pakko korjata ylemmäksi tunturiin suon kautta (=juuri kuivuneet kengät ovat taas ihan märät). 9 löytyy mukavasti ja kohti 10 rastia suuntaamme isomman tien kautta. Onneksi huomaan ennen 10 rastia, että ura rastille 11 on taas suon läpi menevä moottorikelkkareitti. Rastille 11 siis taas ylämäen kautta. Nyt alkaa tuntua jo matkan rasitukset tosissaan. Rasti 12 onkin sama kuin rasti 2 eli löytyy helposti, vesitankkauksen jälkeen.  Päivän vikalle rastille suuntaamme Olosjoen yli. Jossain vaiheessa satoi ja olemme valmiiksi märkiä eli Olemme valmiit vaikka uimaan. Koskenniska (joka oli aikaisemmin tiedusteltu) löytyy helposti ja ylityksessä ei kastu kuin polviin asti.

21.10 Poljemme uupuneina kohti vikaa rastia, kun takaa tulee muita kilpailijoita. Oikaisumme on toiminut, näitä porukoita emme ole nähneet aikaisemmin. Viimeinen rasti lähestyy ja juomat on mullaloppu. Onneksi Tanelta löytyy vielä eikä tarvitse pysähtyä. Vika rasti, hieman taas energiageeliä ja vikaan nousuun, yksi vaara vielä!

22.12 Yötauolla! Viimeinen vaara ei ollut niin paha kuin kuvittelin (=jyrkempiäkin päivän aikana noustiin), vaikka kävelyksi nousu meni. Saamme kuulla, että questin (=kiipeily kahden puun välissä) suorittaa vain yksi joukkueen jäsenistä. Tane ja minä sanomme yhteen ääneen ”Jokke suorittaa”, koska me olemme totaalisen puhki. Jokke ei pane vastaan ja suorittaa questin mallikkaasti. Yllätys on myös se, että yöpaikalla on sauna! Huoltokassit löytyvät, teltat pystyyn. Päätämme käydä saunassa ennen ruokailua, koska olemme läpimärkiä ja likaisia, mutta Fazerin sininen ja ruisleipä maistuu loistavalta päivän energiageelien ja -patukoiden jälkeen. Tane ja Jokke lähtevät ensin saunasta, kun tulen paikalle kaverit ovat hieman kärsimättömiä, koska tulentekovälineet oli mulla! Laitamme veden kiehumaan ja Jokke jää pääkokiksi. Itse lähden kuivattelemaan karttoja kotaan (nyt ne oli todella märät, koska pyörän karttatelineeseen ei voinut laittaa vedenpitävää pussia). Karttojen vauriot ovat odotettua pienemmät ja saan ne kuivattua kodan pöydällä. Tane ja Jokke saapuvat myös kotaan syömään ja tuovat minullekin ruokaa, loistavaa pasta bolognesea. Ruokaa naamariin mahdollisimman paljon ja nukkumaan. Protestoin ennen nukkumaanmenoa ukkojen kommenttia siitä , että mun kamat on levällään à Totta kai ne on! En ole kotona, missä tästä aina huomautetaan.

00.30 Nukkumassa. Laitoin puhelimen kellon herättämään 3.50, puhelimessa ei kenttää, en laita äänettömälle (virhe! kenttä käy yön aikana ja stemppitekstareita saapuu ja herättää välillä).

Päivän saldo:

Melonta 23km

Juoksu/kävely n. 13km

Maastopyöräily 54km

Yhteensä 90km

Päivän opetus:

Kartat pitää laminoida tai päällystää kontaktimuovilla

Päivän puheenaiheet:

Vaseliini (jota laitettiin nivusiin ja anukseen aamulla hiertymien välttämiseksi) (10h)

Kalastus ja retkeily (2h)

Naiset (10h)

Perhe/suhteet, sairaudet jne. vakavat aiheet (5 min)

Lauantai 17.7.

Herätys klo 3.50, taisi tulla nukuttua 3h viimeinen 20min meni pyörimiseksi. Leirin purku, ja aamupalaksi kasvispastaa (tulista!). Ei paras aamiaisvaihtoehto, koska vaikea kuvilla syövänsä yleensä mitään tähän aikaan. Olisi pitänyt ottaa mukaan ihan mitä vaan herkkua, mikä menisi sisään (kuten muilla porukoilla on esim. kokista ja sipsejä, meetwurstia, voita, juustoa jne.).  Jätän pyöräilykengät pois matkasta, koska päivä on kävelypainotteinen ja en osannut niitä eilenkään kunnolla käyttää (olisko pitänyt harjoitella lukkopolkimien käyttöä enemmän kuin 30min?). Tane ja Jokke päättävät, että jatkamme huomiota herättävillä (ja kehutuilla) oransseilla tiimipaidoilla. Omani on hieman vielä märkä, muttei haittaa, ilma näyttää siltä, että kohta kastutaan joka tapauksessa. Saamme kaikkituunaukset kuntoon juuri ennen lähtöä (vaseliinit piti heittää paikalleen ”lennossa”).

05.00 Toisen etapin lähtö, jään viimeiseksi, kun on pakko taluttaa eka ylämäki, kun elimistö ei vielä toimi. Alamäkeä pyöräillessäni Jokke ja Tane antavat tietä ja lähden vetämään tiimiämme. Samalla huomaan, että kalliit suojalasini (Puuilo 6,90€) jäivät lähtöhässäkässä jonnekin. Pudottelemme menemään jonossa koti ekaa rastia, ohitamme ja meidät ohitetaan. Rasti 14 löytyy hyvin ja rastinjälkeinen nopea reitinvalinta onnistuu ja sijoituksemme nousee selvästi.

06.30 Miksei täällä ole muuta liikennettä? Onko siis oikeasti ihmisillä muuta tekemistä kesäisenä lauantai aamuna tähän aikaan? Saavumme päivä suuriman pyöränousun alle. Sumua, ei edes näe minne nousu loppuu. Nyt pitää ekan kerran pysähtyä kesken mäen, koska ei jaksa edes kävellä. Onneksi Jokke ja Tane menevät edellä, pakko pysyä perässä.

07.00 Mustavaaran huipulla. Täältä olisivat varmaan upeat näkymät, nyt näkyvyyttä n.50m. Geeliä huuleen (energiapatukat ei kerta kaikkiaan enää tipu) ja reissun hulppein alamäki edessä. Mäen puolivälissä on pakko pysähtyä. Sumussa n. 60-70km/h ajoittain kivikkoista mäkeä alas on huimaa, mutta yöpaikalle jääneet suojalasit olisivat tarpeen. Jokke pysähtyy vierelle ja jarrupalat savuavat (ihan oikeasti). Tane tulee perässä hiljempaa, koska kaverilla on sentään jotain iän tuomaa itsesuojeluvaistoa. Jatkamme alas asti suohon, jonne otan kunnon vauhdit, ettei tartte taluttaa niin paljon. Jokkenaureskelee valinnalleni, koska odotti, että lennän suohon ja syvälle. Suon jälkeen on Tanen mukaan loistava kalapaikka (joka on siis kansallispuistossa ja jossa EI saa kalastaa), otamme siitä vesitäydennystä. Sitten alkaa kapuaminen kohti Pallasta ja juoksu/kävelyosuutta.

08.00 Pallas, takana 31,6km pyöräilyä ja edessä 23,5km vaellusta. Ensin kuitenkin varustetarkastus järjestäjien toimesta, jonka läpäisemme nopeasti. Taival alkaa ja mahat alkavat toimia. Mikä sen parempaa kuin pieruhuumoria aamutuimaan?  Säädyllisyyssyistä päästämme pari joukkuetta edellemme, koska käry on välillä aika miehekäs. Juodun sanomaan ukoille, että nopeampaa en uskalla mennä, maasto on kivikkoista ja askel hieman hutera. Tane ja Jokke suostuvat vauhtiini, koska haluamme päästä ehjinä perille. Seuraavat rastit ovat merkityn reitin varrella (koska kansallispuiston alueella ei saa poistua karttaan merkittyjen polkujen ulkopuolelle), joten keskitymme syvällisiin analyyseihin (1. Jos ihmiset syövät täsmälleen samaa ruokaa 24h, pierut haisevat lähes samalta 2. naisjoukkueiden perässä on huomattavasti mukavampaa kulkea kuin edellä 3. Onko suomalainen mies tehnyt mitään rankkaa suoritusta ilman pieruhuumoria?). Minua harmittaa, että suunnistamalla hyvin ei voi saada eroja (tätä kadun myöhemmin…)

09.10 Jes, autiotupa, seuraava olisikin tullut jo varrella… 09.18 Jokke ei saanut putkea tyhjäksi… 10.00 Ei pidä tossu suon ylittävillä pitkospuilla, haparoivaa menoa. Lupaan, että ensi vuonna painan 10kg vähemmän ja minua ei tartte odotella.

10.15 Nousu ekalle huipulle alkaa, vesivarastojen täydennys (Camelbag toimii hyvin, mutta sen täyttäminen purosta on hankalaa) ja energiaa suklaasta, kun energiageelit ja –patukat ei enää putoa. Nousu on rankka, avotunturissa tuulee kovaa ja vettä alkaa tihkua (=kylmä!). Laitamme vedenpitävät takkimme päälle ja helpottaa. Peräosasto raikaa, mutta onneksi tulee.

11.30 Eka huippu (Paljaskero), pojat kysyy missä rasti? No ei se ole täällä vaan alempana, perhana, nyt ottaa päähän, olen katsonut reitin väärin! Olisimme päässeet rastille toista reittiä ja välttäneet nousun huipulle. Virheestä tullut adrenaliinipiikki siivittää meidät kohti seuraavaa rastia (itsellä homma vihdoin toimii!). Jatkamme rastilta kohti Pallaksen huippua, menemme vahingossa väärälle uralle. Huomaamme virheemme, mutta samalla Jokke ehdottaa vaihtoehtoista reittiä. Valitsemme sen, mutta pian huomaan, että tähän reittiin tarvittaisiin suunnistuskartta, ei 1:50 000 vaelluskarttaa.

12.25 Missaamme sumussa vasemmalle rinteelle lähtevän polun ja jatkamme joenvartta liian pitkälle. Kartta ei kyllä ihan ole ajan tasalla ja tarkkuus heikko. 12.35 huomaamme virheemme ja käännymme takaisin. 12.45 Polku löytyy, miksi emme nähnet sitä aikaisemmin!! Nousemme Pallaksen kahden huipun väliin ja aloitamme nousun.  Vastaan tulee yksi joukkue, sekä yksi ulkomaalainen perhe, jonka sade ja viima on yllättänyt.

13.20 Toka vika huippu ja rasti 22. Näkyvyys on alle 20m, reittimerkkejä joutuu välillä etsimään. Siis jälleen sama keli, kun viimeksi vaellettiin tänne v. 2007. Maisemat on varmaan hienot, taas! Alaspäin meno on tuskallista, sattuu joka askeleella jyrkässä rinteessä.

13.45 Viimeinen rasti, se ei ollutkaan huipulla! Vauhti on ollut viimeisen tunnin aikana hyvä. Lähdemme alaspäin laskettelurinnettä, ja se vasta tuskallista onkin. Miksi täällä on näin pitkät rinteet? Seuraavan kerran tulen tämän alas suksilla. Miten kaikki nämä kivet peittyvät lumeen talvella? (tarvii paljon lunta!)

14.20 Takaisin pyörillä. Tane arvioi ekan nousun alussa, että olemme perillä klo 15, aika lähelle menee. Rastihenkilö kertoilee tilannetta ja toivottelee hyvää laskua Jerishotellille. Mikä lasku? Tämähän on ylämäkeä aluksi, reidet huutaa hoosiannaa. No hetihän se lasku alkaa ja samalla ongelmat. Tanelta ketjut pois, onneksi ei mitään vakavaa, ketjut päälle ja matka jatkuu. Alamäessä vaihdan isointa vaihdetta silmään ja rysähtää, ei perhana mitä meni rikki? Onneksi vain ketjusuoja, pysähdys, rikkinäinen ketjusuoja pois ja matka jatkuu. Laskun loppuosassa huimaa rankasti ja meinaan kaatua. Seis ja suklaata äkkiä, sokerit on alhaalla! Sininen auttaa ja matka jatkuu, viimeinen pieni nousuosuus menee reidet räjäyttäen ja pienen maasto-osuuden jälkeen viimeinen rasti. Sitten vaan lasketteluJerishotellille maaliin!

15.10.23 Maalissa! Henkilökunta meinaa myöhästyä maaliintulostamme, koska GPS seuranta on pysähtynyt kohdaltamme 5km päähän. Viimeinen rastileimaus ja ruokaa! Kyllä, aivan loistavaa pastaa pakko ottaa välittömästi, karmee nälkä! Juttelemme niitä näitä järjestäjien kanssa ja syömme, kuulemma olisi voinut aloittaa helpommastakin kisasta, tämä oli Arctic 24 racen historian rankin kisa. No se on tuttua minulle tälle kesälle, koska Jukolan viestikin oli kuulemma rankin miesmuistiin heti kun minä siihen osallistuin.

Mitä seuraavaksi? Ensi vuonna uudestaan! Ei vissiin onnistu, kun kertovat, ettei kisaa ole ensi vuonna (harmi, koska järjestämisen tämä porukka hallitsee, ei voi valittaa yhtään mistään). Pitänee keksiä taas jotain muuta… (Ideoita?)

Jatkamme pyörien pesun jälkeen saunomaan Tanen vanhemmille. Saunomme, nukumme ja syömme taas (loistavaa käristystä!). Tane ja Jokke ovat päättäneet, että ajamme vielä illaksi Ouluun, en pane vastaan vaikka banketti jää väliin (sikäli harmittaa, koska järjestäjät olivat loistavia tyyppejä ja kilpailijat myös eli tarinoita olisi riittänyt). Lähdemme matkaan kohti Oulua, ilmoitan, etten taivu ajamaan. Havahdun Pellon kohdalla: melontapenkki ja kypärät! Ne jäi hotellille! Outo melontapenkki, kun ei halua matkustaa meidän kanssa kuin väkisin. Onneksi Tanen isä pelastaa tilanteen ja hakee tavarat talteen (ja vie matkahuoltoon Tanen ja Joken pyörien kanssa).

23.30 Oulussa, jossa kannustusjoukot odottavat kuohuviinin kera. Kuohuviini, pari olutta, lämpimät voileivät ja sauna – ei paljon tartte unta odotella

Päivän saldo:

Juoksu/kävely 25km

Maastopyöräily 45km

Yhteensä 70km (160km yhteensä kisan aikana)

SIJOITUS 11. eli paljon parempi kuin kukaan osasi odottaa!!

Aika 22h 25min 55sek

Päivän opetus:

Ruokaa pitää olla muutakin kuin energiageelejä ja -patukoita

Päivän puheenaiheet:

Vaseliini (1h)

Pieru (8h)

Kalastus ja retkeily (2h)

Naiset (5h)

Sunnuntai 18.7.

Kamojen jako ja klo 14 Tane, Jokke ja Joken perhe kotiin koneella (johon mahtuvat juuri ja juuri).

Tällainen tarina tästä tuli, hauskaa oli ja henki tiimissä oli loistava. Fyysisesti käytiin alueella, jossa en ennen ole ollut, mikä oli mielenkiintoista ja tietysti erittäin rankkaa.

Kiitoksia järjestäjille, kannustusjoukoille, kaikille osallistujille ja Jokke&Tanelle, kisa oli mahtava.

Häpä