Reeniä reeniä

Tane ja Jokke ovat keskittyneet hirsihommiin ja kunto nousee.

Ilmeisesti itsekkin pitäisi siirtyä siihen treenimuotoon, kun suunnistus ei todellakaan suju, varsinkaan pyöräsuunnistus. Normisuunnistuksessahan otan aina suunnan, jotta pystyn tarkistamaan mihin olen suurinpiirtein menossa. Pyöräsuunnistuksessa pitänee käyttää jatkossa samaa menetelmää, koska tämän päivän kokemuksen perusteella minulla ei edelleenkään ole suuntavaistoa, ei minkäänlaista.
Läksin siis pyöräsuunnistamaan suurella innolla ja vauhdilla, keli oli mahtava. Kolmosrastille asti menikin ihan hyvin, sitten soi puhelin, johon vastasin... Puhelun jälkeen ei sitten ollutkaan mitään tietoa missä olen, jep, hienoa. Pienen ajelun jälkeen palasin kartalle ja täysiä eteenpäin... Ja väärä kääntyminen oikeaan, tässä olisi sitä suuntavaistoa tarvittu... Ihan hukassa n. 15min... hirveän koukun kautta takaisin kartalle, ja puolittain vahingossa vihdoin oikealle uralle ja vihdoin rastille. Rastiväli 37min, hienoa! Rastilta vauhdilla eteenpäin ja taas ihan väärään suuntaan, miten mä tein sen taas? Pyörin kuin..., puhuin puhelun ja taas kauhean koukun kautta löysin takaisin kartalle ja seuraavalle rastille. Sinne saavuin tyylikkäästi voltilla kerien eli Suomeksi vedin lipat/kyrsät kivikkoon. Rastiväli 17min, loistavaa! Nyt oli fiilikset katossa, joskus olen kuullut sanottavan, että "v.... niin paljon, että sattuu", ymmärrän nyt mistä silloin puhutaan. No tämän jälkeen ilmeisesti opin jotain, koska loppu sujui suhteellisen hyvin... paitsi, että normisuunnistus jäi väliin, kun kello oli jo niin paljon... No tulihan 1,5h treeni.

Toisaalta siinä, että ei ole suuntavaistoa on hyvätkin puolensa. Esimerkiksi lauantaina kävin maastopyörälenkillä ja pari kertaa ajettuani "hieman" väärään suuntaan lenkille tuli mittaa 55km ja aikaa kului 3h. Eli kaikista lenkeistä tulee helposti pidempiä ilman suuntavaistoa ja sehän on hyvä treenin kannalta .

Päivityksiä luvassa taas, kun mokailuja sattuu eli todennäköisesti hyvin pian.