Suburban ride

72 päivää 16 tuntia ja 16 minuuttia Geoparkin lähtöön ja ensimmäinen "kisa" suoritus takana.
Urban ride oli uusi tuttavuus allekirjoittaneelle, joten tiedossa oli varmasti jotain uutta. Homman tarkoitushan on ajella ympäriinsä vastailemassa kohteisiin liittyviin kysymyksiin ja alussa ei tiedä mitä odottaa. Normi meininkiä siis minulle...


Aamu sujui leppoisasti räntäsadetta katsellessa, jep jep hienoa keliä tulossa. Mukaan kuitenkin arskat ja 2x lisää vaatteita. Säädön jälkeen olikin jo hirvee kiire lähtöpaikalle. Kiireessä sitten tein pikaisen ketjujen rasvauksen (joka todettiin kisan aikana aika heppoiseksi) ja unohdin tietysti kaikki geelit, patukat yms. kotiin. No tämän on vain sellaista leppoista alkukevään ajelua, jos vaikka käy sitten ostoksilla makalla... eihän mulla mihinkään kiire ole... Lapsille sanon, että joskus viiden korvilla oon takasin, maksimissaan, pari tuntia ajelua ja silleen.
Lähtöpaikalla on suhina päällä ja tuttujakin paikalla. TODELLA hyvät fiilikset, kun pitkästä aikaa on kolme lepopäivää ja hieronta takana. Saadaan kisan ohjeet ja tuttuun tapaan jätän ne lukematta, kuulutettiinhan ne tärkeimmät. Klo 17 on varmaan vaan tiukassa, kun vika tehtävärasti vasta aukeaa 16.30... no 17.30 ainakin oon kotona.
Klo 12 lähdetään liikkeelle ja siihen loppu leppoisuus, eli täysillä matkaan... Kaupungin läpi pujoteltuani totean olevani letkassa, joka kulkee aika kovaa... Oma maastopyörä vaatii hieman enemmän työtä, kun ohutrenkaiset kilpakumppaninsa, mutta ajellaan nyt tässä peesissä, kun kerta kulkee.
Karttojen jako on Pöllökankan koululla ja valittavana on Oulun kolmen uuden lähiön kartat eli Haukipudas, Kiiminki ja Oulunsalo. Grekelän Heikki ottaa Haukiputaan ja jostain saan ihmeellisen idean hypätä Heikin peesiin. Ne jotka tuntee Heikin, voi kuvitella, että itseluottamus on tässä kohdassa meikällä ihan tapissa. Viime kesänä moinen ei olisi käynyt mielessä edes unissa...
Aloitamme puskemisen läpi viiman kohti Haukipudasta ihan ekojen joukossa... hmmm... Kiiminki olis kyllä ollut kivempi... no ei voi enää mitään. Pari vetovuoroa jaksan vetää, mutta kolmannen kohdalla Heikki ja Fredriksonin Kaitsu saa turhaan vilkuilla mua vetovuoroon. On pakko ottaa pikkasen rennommin.
Pari rastia päätettiin jättää välistä ja ottaa ne takaisintulomatkalla (BIGGG mistake, kannattais lukea ohjeet). Parin rastin jälkeen Heikki ottaa peräeron myös Kaitsuun ja päätämme jatkaa matkaa kahdestaan. Jätetään taas yksi rasti takaisintulomatkalle ja päätämme ajaa kierroksen ennen tehtävärastia joka aukeaa vasta klo 14. Etsimme ovia, kelloja ja mittareita, sekä laskemme laattoja ja kaapeleita ennenkuin menemme tehtävärastille. Siellä BIG mistake paljastuu ja ajelemme vielä pitkän mutkan laskemaan ovia ja etsimään koodeja. Tehtävärastia suorittamaan klo 15.10...
Niin no, yks hommahan tuossa Kaitsun kanssa ajellessa unohtu eli se kauppakäynti... No rastillahan pitää käydä kaupassa estimässä muutama hinta ja muu asia eli homma hoituu samalla. Tän piti vaan olla reilu tunti sitten nyt on takki aika tyhjä. Sen huomaa siitä, että polkupyöräosastoa ei tahdo löytyä millään. Pitää ihan kassalta kysyä. Toisaalta tepastelu lämpimässä saa varpaani sulamaan ja tankattuani suklaata ja lakua, homma toimii taas, Kaitsu vaan on karannu...
Uusi kartta ja uudet kujeet... Alunperin kuvittelin, että tästä saa toisen lähiön kartan eli Kiiminki olisi ollut mukava, mutta tuleekin toinen kartta Haukipudasta. Mikä siinä on, että sitä hakeutuu tuttuihin paikkoihin? Kolmesta lähiöstä Haukipudas on tutuin, siellä on pyöräilty aikaisemmin useastikkin, muissa ei juuri lainkaan. Ja toisella kartalla pitää kiertää samat tiet, outoa. Eli päätän sakottaa itseäni tyhmyydestä ja hakea "paluumatkallahaettavien" rastien pistemäärät vielä pohjoisesta ennen kantakaupunkiin paluuta. Taksitolppa löytyy ja ruumishuonekkin, vaikka etsin koulua. Sen verta rivit sekasin, että pikku tauko ja lisää muonaa, sekä ARSKAT päähän, keli on hyvä...
Tappo ajaa ohi ja ajankin hänet kiinni. Varsin leppoisaa vauhtia hetkenmatkaa, liikennemerkin vuosi löydetään ja voimat palautuu. Päätän hakea pari rastia enemmän kuin toverini ja kaasutan karkuun (luit oikein, vatsa toimii...). On jo selvää, että klo 17 olen ihan jossain muualla kuin kotona eli soitto kotiin ja järjestelyt kohilleen. Lehtivarasto ei meinaa löytyä millään, sinisiä kylttejä on aivan liian monta, mutta koordinaattien erotus löytyy helposti ja samoin eläinten kuvat H rapusta. Jalka painaa aika tavalla onhan jo yli 100km takana.
Matka toiselle tehtävärastille ei ole helppo, kauden kolmas pyörälenkki on hieman venähtänyt... Ja tehtävähän on pahin mahdollinen meikälle (miehelle, joka katsoo n. 3 elokuvaa vuodessa ja 2 niistä lasten kanssa), tunnista elokuvat kuvista... sakkoringeiltä saa vastaukset... mitä kauemmin menee, sitä vähemmän pisteitä... Ei pisteitä, jos ei kaikki oikein... No Clinttihän se tossa yhdessä ja eihän se oo monta länkkäriä tehny... Muut kuvat ei sano yhtään mitään? Pitäskö luntata? Pitäskö soittaa musa- ja leffavisojen kuninkaalle Mike Cagneylle? Tuumailuunkin on jo kulunut 10min, 20min aikaa et sais ede 5p... No joo, josta tää olis tässä ja maaliin. Samoin päättää moni muukin ja ajelemme Hietasaareen, maaliin. Pieni evästys ja vähän jorinaa, täysillä kotiin 18.45 ja juuri ehtii hakea tyttären harrastuksista. Huippu päivä, mukava rata, toki maantie ei oo mun juttu, hyvä treeni 117,5km, 5h 40min tehokasta liikettä, 5100kcal .
Ja ne tulokset. Sen lisäksi, että ohjeiden lukeminen on hankalaa, näköjään parantamisen varaa on myös kirjoitus- ja laskutaidossa, sekä huomiokyvyssä. Käydyt rastit ja tehtävät piti antaa 44+30+30=104pistettä, järjestäjien tulosliuskalla on sija 32. (48 miestä lähti) pistein 35+25+18= 78pistettä. No ens kerralla sitte aivotkin mukaan narikasta :-).