Pyöräsuunnistus - aina jotain sattuu - kausiraportti

Kesän viimeinen fillarisuunnistus on takana ja taas paikat mustelmilla. Kauden saldo: viidet iltarastit ja aina jotain häikkää ja tais tulla 5 viimeistä sijaa.

Tämän päiväinen suoritus oli kaikki kauden fillarisuunnistukset yhdessä paketissa eli alussa aina ihan hukassa ja menossa ihan väärään suuntaan. Sitten homma toimii vähän aikaa, kunnes tulee joku ulkopuolinen häiriö (puhelinsoitto, jarrupala putoaa, tänään autonavain putosi reitille...). Sen jälkeen menee taas vähän aikaa ennenkuin homma toimii taas. Johonkin kohtaan reitille vielä joku iso sähläys joka sattuu. Esimerkki tältä päivältä: Tokavikalta rastilta lähden vaudilla ja ajattelin ottaa "siistin" laskeutumisen viimeiselle hiekkakuoppaan. Huomaan vielä "siistimmän" oikoreitin, josta joku on mennyt. Vauhtia on kuitenkin liikaa ja taitoa liian vähän, josta tuloksena Megapannut eli pyörä töksähtää ja mies kahdella kierteellä kerien taimikkoon. Naapuri totesi kerrottuani tapahtuneesta, että "miten sä enää uskallat ajaa, ku oot aina turvallaan?". Jep, mietityttää itseänikin.
Hauska lajihan tuo on, mutta toivois, että edes joskus pääsis ilman suurempia ongelmia perille.
Ehkä ens vuonna?
Itse pöyräily kyllä tänään sujui taas paremmin ja valitettavasti myös pyörä toimi hyvin uusilla jarrupaloilla... Toisaalta uusi pyörä on jo katsastettu valmiiksi ja koeajettu, hinnasta vaan ei ole yhteisymmärrystä myyjän kanssa...