Kisa: Geopark Challange Xtreme 22.-23.7.2011
Paikka: Rokua, Utajärvi, Vaala
Tavoite: Päästä eka 24h non stop kisamme maaliin
Tämä on jälleen oma näkemykseni kyseisestä tapahtumasta. Muut tiimin jäsenet voivat olla jälleen eri mieltä tapahtumista ja se heille suotakoon :-).
Tiimi Geopark Challangessa 2014 ja 2021 by Tapani Launonen
Tiimi Geopark Challangessa 2014 ja 2021 by Tapani Launonen
tiistai 26. heinäkuuta 2011
torstai 21. heinäkuuta 2011
12h lähtöön
Kaikki valmista lähtöön... Miehet paikalla, geelit jaettu, varusteet pakattu, pöyrät tuunattu ja laskeutusmistesti läpäisty. Laminointikone valmiina, kartat saadaan aamulla klo 9. Kuulumisia ja kisakertomusta joskus tulevaisuudessa. Matkaa edessä 233km ja sitä voi seurata http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=tt&id=20110722. Joukkueen numero on 10.
25h lähtöön
Eilen oli pakko mennä Vaalarasteille purkamaan hieman jännitystä, kun ei meinaa enää pysyä paikallaan millään. Mäkistä maastoahan tämä on Ouluun verrattuna ( itse asiassa Rokua on yksi iso mäki, jossa on pienempiä ja isompia kuoppia) ja varmasti tulee rankkaa, vaikka suuremmat tunturit puuttuvat. Kilpailun ratamestarin auto on bongattu Rokuan hiihtostadionilta eli jotain tapahtuu sillä suunnalla. Kamat pitäis olla kunnossa, nyt odottelen vain elonmerkkejä tiimin muista jäsenistä.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
84h lähtöön
Nyt on täpinät päällänsä ihan tosissaan (ja oli näköjään edellistä päivitystä kirjoittaessakin --> eihän siinä ole mitään tolkkua). Levätä pitäs, muttei pysty, onneks on mökillä pikkupuuhaa.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
torstai 30. kesäkuuta 2011
"Terveen" paperit ja pohjoisen leiriä
Vihdoin lääkäriltä vihreää valoa eli keuhkot taas normikunnossa. Kuulemma pitäisi vielä ottaa rauhallisesti pari kuukautta. Juuri sellaistahan meidän seikkailuharrastus on, mennään rauhassa vaan hiukka pidempään kuin normaalisti. Testasin kuitenkin itseni varmuudeksi Ruskotuntirilla ja jaksoin hieman paremmin kuin ennen sairastumista eli olen kunnossa.
torstai 16. kesäkuuta 2011
Back in business
Oulurastit löytyvät jälleen ja hauskaa on. Allekirjoittanut on siis selättänyt keuhkokuumeen ja aloittanut harjoittelun. Tilanne on seuraava: kisoihin aikaa 5 viikkoa, painoa pudotettavana vielä 5kg eli ei tämä nyt ihan toivottomalta näytä.
maanantai 30. toukokuuta 2011
Kele, tana ja tu
On se vaan kumma, että ei saa ikinä lähteä "hyvin" treenanneena kisaan.
Sain vihdoin ehjän treeniviikon ja yli 10h mukavaa treeniä. Kaikki sujui hyvin ja oikein tunsi, että määrää voi lisätä, mutta sitten... Flunssa päälle, sama kuin lapsilla, ajattelin, että ei hätää, pari päivää ja takaisin baanalle. Pari päivää 39 kuumeessa sängyn pohjalla ja paranemisesta ei tietoa. Lääkäriin ja diagnoosi --> keuhkokuume ja sairaalaan. Viikonloppu sairaalassa ja seuraava viikko toipumassa kotona. Nyt on mennyt 2 viikkoa sairastumisesta ja mitään mahdollisuutta ei ole treenata ainakaan viikkoon = hienoa.
No nyt sitten mennään päivä kerrallaan, mutta kisoihin mennään, se on varmaa!
Sain vihdoin ehjän treeniviikon ja yli 10h mukavaa treeniä. Kaikki sujui hyvin ja oikein tunsi, että määrää voi lisätä, mutta sitten... Flunssa päälle, sama kuin lapsilla, ajattelin, että ei hätää, pari päivää ja takaisin baanalle. Pari päivää 39 kuumeessa sängyn pohjalla ja paranemisesta ei tietoa. Lääkäriin ja diagnoosi --> keuhkokuume ja sairaalaan. Viikonloppu sairaalassa ja seuraava viikko toipumassa kotona. Nyt on mennyt 2 viikkoa sairastumisesta ja mitään mahdollisuutta ei ole treenata ainakaan viikkoon = hienoa.
No nyt sitten mennään päivä kerrallaan, mutta kisoihin mennään, se on varmaa!
torstai 12. toukokuuta 2011
Reeniä reeniä
Tane ja Jokke ovat keskittyneet hirsihommiin ja kunto nousee.
Ilmeisesti itsekkin pitäisi siirtyä siihen treenimuotoon, kun suunnistus ei todellakaan suju, varsinkaan pyöräsuunnistus. Normisuunnistuksessahan otan aina suunnan, jotta pystyn tarkistamaan mihin olen suurinpiirtein menossa. Pyöräsuunnistuksessa pitänee käyttää jatkossa samaa menetelmää, koska tämän päivän kokemuksen perusteella minulla ei edelleenkään ole suuntavaistoa, ei minkäänlaista.
Läksin siis pyöräsuunnistamaan suurella innolla ja vauhdilla, keli oli mahtava. Kolmosrastille asti menikin ihan hyvin, sitten soi puhelin, johon vastasin... Puhelun jälkeen ei sitten ollutkaan mitään tietoa missä olen, jep, hienoa. Pienen ajelun jälkeen palasin kartalle ja täysiä eteenpäin... Ja väärä kääntyminen oikeaan, tässä olisi sitä suuntavaistoa tarvittu... Ihan hukassa n. 15min... hirveän koukun kautta takaisin kartalle, ja puolittain vahingossa vihdoin oikealle uralle ja vihdoin rastille. Rastiväli 37min, hienoa! Rastilta vauhdilla eteenpäin ja taas ihan väärään suuntaan, miten mä tein sen taas? Pyörin kuin..., puhuin puhelun ja taas kauhean koukun kautta löysin takaisin kartalle ja seuraavalle rastille. Sinne saavuin tyylikkäästi voltilla kerien eli Suomeksi vedin lipat/kyrsät kivikkoon. Rastiväli 17min, loistavaa! Nyt oli fiilikset katossa, joskus olen kuullut sanottavan, että "v.... niin paljon, että sattuu", ymmärrän nyt mistä silloin puhutaan. No tämän jälkeen ilmeisesti opin jotain, koska loppu sujui suhteellisen hyvin... paitsi, että normisuunnistus jäi väliin, kun kello oli jo niin paljon... No tulihan 1,5h treeni.
Toisaalta siinä, että ei ole suuntavaistoa on hyvätkin puolensa. Esimerkiksi lauantaina kävin maastopyörälenkillä ja pari kertaa ajettuani "hieman" väärään suuntaan lenkille tuli mittaa 55km ja aikaa kului 3h. Eli kaikista lenkeistä tulee helposti pidempiä ilman suuntavaistoa ja sehän on hyvä treenin kannalta .
Päivityksiä luvassa taas, kun mokailuja sattuu eli todennäköisesti hyvin pian.
Ilmeisesti itsekkin pitäisi siirtyä siihen treenimuotoon, kun suunnistus ei todellakaan suju, varsinkaan pyöräsuunnistus. Normisuunnistuksessahan otan aina suunnan, jotta pystyn tarkistamaan mihin olen suurinpiirtein menossa. Pyöräsuunnistuksessa pitänee käyttää jatkossa samaa menetelmää, koska tämän päivän kokemuksen perusteella minulla ei edelleenkään ole suuntavaistoa, ei minkäänlaista.
Läksin siis pyöräsuunnistamaan suurella innolla ja vauhdilla, keli oli mahtava. Kolmosrastille asti menikin ihan hyvin, sitten soi puhelin, johon vastasin... Puhelun jälkeen ei sitten ollutkaan mitään tietoa missä olen, jep, hienoa. Pienen ajelun jälkeen palasin kartalle ja täysiä eteenpäin... Ja väärä kääntyminen oikeaan, tässä olisi sitä suuntavaistoa tarvittu... Ihan hukassa n. 15min... hirveän koukun kautta takaisin kartalle, ja puolittain vahingossa vihdoin oikealle uralle ja vihdoin rastille. Rastiväli 37min, hienoa! Rastilta vauhdilla eteenpäin ja taas ihan väärään suuntaan, miten mä tein sen taas? Pyörin kuin..., puhuin puhelun ja taas kauhean koukun kautta löysin takaisin kartalle ja seuraavalle rastille. Sinne saavuin tyylikkäästi voltilla kerien eli Suomeksi vedin lipat/kyrsät kivikkoon. Rastiväli 17min, loistavaa! Nyt oli fiilikset katossa, joskus olen kuullut sanottavan, että "v.... niin paljon, että sattuu", ymmärrän nyt mistä silloin puhutaan. No tämän jälkeen ilmeisesti opin jotain, koska loppu sujui suhteellisen hyvin... paitsi, että normisuunnistus jäi väliin, kun kello oli jo niin paljon... No tulihan 1,5h treeni.
Toisaalta siinä, että ei ole suuntavaistoa on hyvätkin puolensa. Esimerkiksi lauantaina kävin maastopyörälenkillä ja pari kertaa ajettuani "hieman" väärään suuntaan lenkille tuli mittaa 55km ja aikaa kului 3h. Eli kaikista lenkeistä tulee helposti pidempiä ilman suuntavaistoa ja sehän on hyvä treenin kannalta .
Päivityksiä luvassa taas, kun mokailuja sattuu eli todennäköisesti hyvin pian.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Leiri takana - treenit edessä
Niinhän se leiri meni, enempi alamäkeä ja spekulointia, kuin kovaa treeniä, sen ehtii hoitaa myöhemmin. Ruokapuolta tutkittiin ahkerasti, jotta tiedetään mikä maistuu. Todennäköisesti aurinkoisilta terasseilta jäi muutakin roppaan kuin turvotusta ja paahtuneita kasvoja. Joo ja ne treenit, todistettavasti ainakin kerran käytiin kokeilemassa lumikenkäilyä.
torstai 21. huhtikuuta 2011
Leiri alkanut!
Tiukka korkean ("törkeän") paikan leiri avattiin tänään alamäkitreeneillä. Rakkakivet muistuttivat viime vuoden kisasta ja kyllä todellakin on mukavampaa tulla rinnettä alas suksilla. Loistava keli tällä kertaa, ei voi valittaa yhtään mistään. Huomenna homma jatkuu, ehkä vedetään joku ylämäkikin.
Paitaneuvottelutkin aloitettiin ja paitatoimittaja on selkeästi ihan pihalla. Saa nähdä missä trikoissa sitä tänä vuonna kisataan.
Paitaneuvottelutkin aloitettiin ja paitatoimittaja on selkeästi ihan pihalla. Saa nähdä missä trikoissa sitä tänä vuonna kisataan.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Tämän vuoden kisa
Jepu jepu jee. Tiimi jatkaa uraansa, kun Tanekin vahvisti osallistumisensa.
Tavoitteena on ainakin Geopark Challage Rokualla http://www.rokua.com/geopark_challenge
Ja tietysti 24h sarja!
Tavoitteena on ainakin Geopark Challage Rokualla http://www.rokua.com/geopark_challenge
Ja tietysti 24h sarja!
Vime vuoden kisakertomus
Gappy Adventure Arctic 24 kisassa 16.-17.7.2010
Tämä on oma kertomukseni kyseisestä tapahtumasta. Muut tiimin jäsenet voivat olla eri mieltä tapahtumista ja se heille suotakoon J
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)